Tuo rohkasi miehiä ja he lähtivät kulkemaan, Merry edellä kantaen
Silverin kompassia. Ei kukaan näyttänyt Ben Gunnista välittävän.
Dick piti kumminkin edelleen raamattua kädessään ja pelokkaana katseli ympärilleen. Silver teki ivaa hänen pelostaan.
Me saavuimme ensimäisen korkean puun luoksi, mutta huomasimme, ettei se ollut oikea. Vihdoin tulimme kolmannen korkean puun luoksi, joka näkyi kauvas merellekin.
Mutta se ei ollut puun korkeus, joka teki tovereihini mahtavan vaikutuksen, vaan tieto siitä, että jossain sen varjoissa oli kätkettynä maahan 700,000 puntaa. Heidän silmänsä säihkyivät ja käyntinsä reipastui ajatellessaan sitä nautintorikasta, joutilasta elämää, joka heitä odotti.
Silverin sieramet laajenivat ja vapisivat ja hän nyki hermostuneesti liinasta, jolla minä olin köytetty sekä loi minuun murhanhaluisia katseita. Hän ei koettanutkaan salata ajatuksiaan, jotka minä voin lukea niinkuin kirjasta.
Dick, joka oli jäänyt jälkeemme, vuoroin luki rukouksia, vuoroin taas kiroili.
"Hurraa", huusi Merry ja etumaiset alkoivat juosta. Mutta kauvan he eivät olleet ehtineet juosta, kun seisahtuivat.
Me Silverin kanssa kiiruhdimme kulkuamme ja olimme pian toisten luona.
Mutta masentava näky kohtasi meidät. Edessämme oli kuoppa, joka oli joku aika sitten kaivettu, sillä ruohoa kasvoi sen pohjalla. Siinä oli myös taittunut lapionvarsi ja kuokka.
Oli selvää, että kätkö oli löydetty ja ryöstetty. 700,000 punnan aarre oli kadonnut.