"Onko se siellä?" kirkui Pew.
"Rahat ovat siellä."
Sokea kirkasi ja sanoi vähät välittävänsä rahoista ja huusi: "minä tarkotin Flintin papereja."
"Niitä emme löydä", kuului vastaus.
"Katsoppas sinä siellä, onko Billillä ne päällään!" huusi sokea uudestaan.
Muuan miehistä ilmausi ovelle ja huusi: "Bill on jo 'tutkittu', joten häneltä ei löydy mitään."
"Sen on tuo poika tehnyt! No olimpa aika tolvana, kun en puhkaissut hänen silmiään", huusi sokea. "Pari minuuttia sitten olivat he täällä ja olivat sulkeneet ovet. Nyt juoksuun, pojat, ja koettakaa saada heidät kiinni."
"He ovat jättäneet tänne kynttilän", sanoi mies, joka oli ikkunassa.
"Kääntäkää talo ylös alasin", kiljui Pew ja iski kepillään maahan.
Me kuulimme raskasta astuntaa, ovia lyötävän rikki ja huonekaluja säpäleiksi sekä kaikkea muuta melua, jonka jälkeen miehet tulivat ulos ja selittivät, että he eivät olleet meitä mistään löytäneet. Samassa kuului vihellys, joka oli saattanut sekä minut että äitini levottomaksi, tällä kertaa kahdesti peräkkäin.