"Se on Dirkin merkki", sanoi yksi heistä. "Pojat, meidän täytyy lähteä täältä."

"Täältäkö, senkin jänishousu", kirkui Pew. "Dirk on aina ollut kurja pelkuri. Hajaantukaa eri tahoille ja etsikää käsiinne poika ja akka!… Olisivatpa minulla silmät!"

Ja näitä hänen sanojaan seurasivat niin kauheat kiroukset että niitä on mahdoton toistaa.

"Kuules Pew, me olemme saaneet rahat käsiimme", sanoi muuan.

"Paperit ovat he luultavasti kätkeneet", sanoi toinen. "Kas niin Pew, tyydy vain rahoihin äläkä seiso täällä ja kiukuttele!"

Pew joutui nyt raivoihinsa, hän päästeli kauheita kirouksia ja huitoi kepillään ympärilleen oikeaan ja vasempaan ja silloin tällöin sattuivat hänen kovat iskunsa johonkuhun. Toiset taas vuorostaan kiroilivat sokeata roistoa ja koettivat saada kepin pois hänen käsistään.

Tämä meteli tuli meidän pelastukseksemme, sillä sen kestäessä kuului toisellaisia ääniä kylään päin olevalta kunnaalta, nimittäin nelistävien hevosten kavioiden töminää. Melkein samaan aikaan kuului pistoolin paukahdus siltä taholta, jossa pensaita oli. Ja tämä näytti olevan viimeinen vaaranilmaisu-merkki, sillä merirosvot alkoivat paeta aika kyytiä, mihin vain kukin pääsi. Minuutin perästä ei heistä enää ollut ketään muita jälellä kuin Pew. Toiset olivat hyljänneet hänet joko kauhean pelon valtaamina tai sitten kostaakseen. Hän juoksi edestakasin kuin mieletön ja huuteli toverejaan. Vihdoin kääntyi hän väärälle taholle ja juoksi aivan läheltäni kylää kohti, huutaen:

"Johnny, Musta Koira, Dirk (ja muita nimiä), toverit, ettehän kai tahtone hyljätä vanhaa Pewiä!"

Juuri samassa näkyi kuutamossa muutamia ratsumiehiä, jotka ajoivat hurjaa nelistä mäkeä alas.

Nyt huomasi Pewkin erehdyksensä ja kirkaisten kääntyi puroa kohti, jonne putosi suin päin. Mutta paikalla oli hän pystyssä ja ollen vallan suunniltaan hyppäsi lähimmän ratsun jalkoihin. Ratsumies koetti pelastaa hänet, mutta turhaan. Päästäen huudon, joka kuului selvästi yössä, vaipui Pew maahan. Hevonen tallasi häntä kavioillaan ja juoksi edelleen, mutta Pew loikoi kasvot maahan päin hengettömänä.