Kymmenen jalkaa.
Hopeaharkot ovat pohjoisessa kätköpaikassa. Ne löytää, kun kulkee itäiseltä kukkulalta kymmenen syltä eteläänpäin mustasta kalliosta.
Aseet löytyvät hietakukkulassa, joka on pohjoisen sisääntuloväylän pohjoisessa päässä, hieman itäpohjaan päin.
Enempää ei se sisältänyt, mutta sen lyhyydestä huolimatta tulivat tuomari ja tohtori tavattoman iloisiksi.
"Livesey", sanoi tuomari, "lopettakaa viheliäinen toimenne. Huomenna matkustan minä Bristoliin ja kolmen viikon, ehkä kymmenen päivän kuluttua on minulla oleva parahin laiva ja valituin miehistö koko Englannissa. Hawkins seuraa mukana kajuuttapoikana. Te, Livesey, tulette laivalääkäriksi ja minä amiraaliksi. Mukaan otamme Redruthin, Joycen ja Hunterin."
"Trelawney", sanoi tohtori, "minä ja Jim seuraamme mukana, mutta on yksi henkilö, jota minä pelkään."
"Ja sen koiran nimi on mikä", huusi tuomari.
"Te itse, sillä te ette malta pitää suutanne kiinni. Me emme ole ainoat, jotka tiedämme näitten paperien olemassaolosta. Nuot lurjukset, jotka hyökkäsivät ravintolan kimppuun, ovat rohkeita ja pelkäämättömiä veitikoita, — olkaa siitä vakuutettu — ja samoin ne, jotka olivat laivassa. Enkä luule heidän olevan kaukanakaan ja voinpa panna vaikka pääni siitä pantiksi, että he tulevat panemaan kaikki konstinsa liikkeelle saadakseen nuot aarteet käsiinsä. Ja kukaan meistä ei saa olla yksin, kunnes olemme päässeet merelle. Minä ja Jim olemme sillä aikaa aina yksissä. Te otatte Joycen ja Hunterin mukaanne Bristoliin ja se pankaa ennen kaikkea mieleenne, ettette virka tästä kellekään niin halaistua sanaa."
"Livesey", sanoi tuomari, "teillä on aina oikein. Minä vaikenen kuin muuri."