Olin kauhean väsyksissä, kun pursimies vähää ennen aamunkoittoa puhalsi pilliinsä ja miehet rupesivat nostamaan ankkuria ylös. Mutta vaikka olisin ollut puolta väsyneempi, en sittenkään olisi tahtonut olla poissa kannelta, sillä kaikki oli minusta niin uutta ja miellyttävää.
Mutta kun siinä parhaillaan seisoin ja nautin tuosta vilkkaasta näytelmästä, alkoi Pitkä John kuuluvalla äänellä laulaa:
"Oli viistoista ruumispaareilla."
Ja koko miehistö yhtyi laulaen:
"Oh hei, oh hoo.
Toiset kasteli kulkkujaan rommilla,
Oh hei, oh hoo."
Tuntui kuin olisin kuullut kapteeni-vainajan äänen "Amiraali Benbowin" tarjoiluhuoneessa, mutta ennenkuin ehdin pitemmälle mietteissäni, oli laivan ankkuri ylhäällä ja me aloimme matkamme Aarresaarta kohti.
En aio tässä kertoa kaikkia matkan yksityiskohtia, eikä niissä kummempaa ollutkaan. Laiva osottautui erinomaiseksi ja miehistö oivalliseksi ja kapteeni näytti ymmärtävän ammattinsa perin pohjin. Mutta ennenkuin tulimme Aarresaaren pituusasteelle, sattui tapauksia, joista aion lähemmin kertoa.
Ensiksi näyttäytyi mr Arrow paljoa huonommaksi kuin mitä kapteenikaan oli häntä pitänyt, sillä miehistö ei totellut häntä olleskaan, vaan kukin teki mitä tahtoi, ja sitten alkoi hän näyttäytyä tuon tuostakin kannella silmät sameina ja posket punaisina osottaen siten olevansa juovuksissa. Mutta emme voineet saada selville, mistä hän oli väkijuomia saanut. Kun häneltä humalassa ollessaan sitä kysyimme, niin nauroi hän meille vasten naamaa, ja selvänä ollessaan kielsi hän kovasti mitään muuta kuin vettä maistaneensa.
Mutta ei siinä kyllin, että hän osottautui huonoksi esimieheksi ja vaikutti pahentavasti miehistöön, vaan oli selvää, että hän menettäisi henkensä, jos saa tuolla tavoin jatkaa. Siksi ei meitä olleskaan hämmästyttänyt, kun kuulimme hänen eräänä pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä pudonneen mereen.
Tuon uutisen kuultuaan virkkoi kapteeni: "no täten pääsimme panemasta häntä rautoihin."