Mutta olimmepa ilman perämiestä ja meidän täytyi korottaa joku miehistä tähän virkaan. Pursimies Job Anderson, joka oli sopivin, sai osaksi hoitaa perämiehen tointa säilyttäen vanhan arvonsa. Mr Trelawney oli myös vanha merenkulkija ja oli usein vahdissa kauniilla ilmalla. Purrenohjaaja Israel Hands oli vanha meriveitikka, jolle voi uskoa tiukan tullen vaikeitakin tehtäviä.
Hän oli erinomaisen hyvä ystävä Pitkän John Silverin kanssa, josta tämän yhteydessä tahdon muutaman sanan sanoa. Huolimatta siitä, että hän oli raajarikko, liikkui hän erinomaisen vikkelästi laivalla.
"Pitkä John Silver ei olekaan mikään tavallinen mies", sanoi purrenohjaaja minulle. "Nuorena kävi hän oikean koulunkin läpi ja puhuu kuin kirjasta, jos niin tahdotaan. Ja rohkea on hän kuin leijona. Olen nähnyt hänen selviävän taistelussa neljän kanssa, vaikka hän oli aivan aseeton."
Koko miehistö kunnioitti ja vieläpä tottelikin häntä ja hänellä oli erikoinen tapa kutakin puhutella ja osottaa palvelustaan. Minulle oli hän aina ystävällinen, kun milloin menin keittiöön, jonka hän aina piti erinomaisen siistinä. Astiat olivat kiiltävän kirkkaat ja yhdessä nurkassa oli hänen papukaijansa häkissään.
"No, Hawkins", sanoi hän toisinaan, "tulehan puhelemaan hetkisen aikaa Johnin kanssa, sillä ei kukaan ole tervetulleempi kuin sinä, poikaseni! Istuhan, niin saat kuulla viimeiset uutiset. Kapteeni Flint — minä kutsun papukaijaani kapteeni Flintiksi tuonnimisen kuuluisan merirosvon mukaan, — ennustaa, että me saamme onnellisen matkan. Eikös niin, kapteeni?"
Papukaija vastasi säännöllisesti: "hopeata loppumattomat määrät, hopeata loppumattomat määrät", niin kauvan, kunnes John peitti sen häkin nenäliinallaan.
"Tuo lintu on", sanoi hän, "ainakin kahdensadan vuoden vanha ja jos kuka on asioita nähnyt, niin on se nähnyt, rakas Hawkins. Se on ollut Madagaskarilla ja Malabarissa, Surinamissa, Providencessä ja Portobellessa. Se oli myös mukana, kun ne nostivat meren pohjasta erään hopearahoilla lastatun laivan ja silloin oppi hän huutamaan nuot sanat: 'hopeata loppumattomat määrät'. Mutta sanoppas, ukkoseni, oletko milloinkaan ruutia haistellut?"
"Kyllä kai", kirkasi papukaija.
Mitä tuomarin ja kapteeni Smollettin väleihin tulee, niin täytyy minun myöntää, että edellinen halveksi jälkimäistä. Kapteeni ei koskaan muulloin puhunut kuin silloin, kun häneltä kysyttiin ja silloinkin hyvin lyhyesti. Hän näytti muuttaneen mielipiteensä väestön suhteen ja laivaan oli hän erinomaisen ihastunut. "Mutta", lisäsi hän, "me emme ole vielä kotona ja olisin iloinen, jos tämä matka jo olisi suoritettu"'.
"Jospa tuo mies olisi sanonut sanankaan vielä, niin olisin vestänyt häntä vasten naamaa", oli tuomarilla tapana sanoa tohtorille, kun kapteeni oli nuot sanansa sanonut.