Kaikki miehet laivalla olivat tyytyväisiä ja kummallistahan muutoin olisi ollutkin. Kaksinkertaiset annokset annettiin konjakkia joka päivä ja sitä paitsi ylimääräiset annokset, jokaisen miehistöön kuuluvan miehen nimi- ja syntymäpäivänä. Omenatynnyri oli aina avattuna keskilaivalla ja kukin sai siitä ottaa niin paljon kuin halusi. Ja jollei tätä omenatynnyriä olisi ollut, niin ei olisi koskaan kuulta varottavaa ääntä ja tietämätöntä on, kuinka meille olisi käynyt — mutta koska se on pitkä juttu, niin kerron sen erikseen.
Olimme matkallamme ehtineet niin pitkälle, että jo seuraavan päivän aamupuolena olisi Aarresaaren pitänyt tulla näkyviin. Laivan suunta oli E.L.E. ja tuuli ja merenkäynti oli tasaista. Olimme kaikki erinomaisella tuulella, kun olimme niin lähellä seikkailuretkemme päämäärää.
Heti auringon laskettua, kun olin saanut kaikki päivätyöni tehdyksi ja aijoin lähteä makuulle, pisti päähäni, että yksi omena ei tekisi pahaa ja siksi juoksin kannelle. Vahti piti tähystystä etukeulassa ja peränpitäjä vihelteli hiljakseen. Tämä oli ainoa ääni kuin kuulin paitsi veden loiskinaa laivan keulaa vasten.
Ryömin omenatynnyriin, jossa oli vain muutamia omenia jälellä. En muista, kuinka vaivuin uneen tai olin vaipumaisillani, mutta äkkiä tunsin, että joku istautui nojaten olkapäänsä tynnyriä vasten. Aioin hypätä tynnyristä, kun samassa kuulin John Silverin äänen ja tuskin oli kuullut kymmentäkään sanaa, kun en mistään hinnasta olisi tahtonut itseäni ilmaista. Lojoin siellä ja kuuntelin vapisten pelosta ja uteliaisuudesta, sillä noista sanoista huomasin, että kaikkien kunniallisten miesten henki laivalla riippui kokonaan minusta.
Kahdestoista luku.
Mitä kuulin omenatynnyrissä.
"En, en minä", sanoi Silver, "Flint oli kapteenina ja minä puujalkoineni toisena perämiehenä. Samassa kahakassa, jossa minä pääsin jalastani, kadotti Pew-vainaja korpinsilmänsä. Se oli häijy tohtori, joka sahasi jalkani poikki, vaikkei hän osannutkaan kirjoittaa lääkemääräystä latinaksi, mutta hänet hirtettiin kuin koira, kuten kaikki muutkin ja päivänpaisteessa sai hän kuivua Corso Castlessa. Niin, kuten sanottu, se tapahtui silloin kun purjehdin Flintin kanssa ja minä itse olin toisena perämiehenä…"
"Oo", keskeytti muuan nuorekas ja ihmettelevä ääni, "mahtoi olleen kelpo mies se kapteeni Flint!"
"No miksei, mutta ei Daviskaan vallan huonompi ollut", sanoi Silver. "Mutta missä ovat nyt kaikki vanhat laivatoverini? Esimerkiksi kaikki, jotka purjehtivat Flintin kanssa? Missä on nyt Pew, hän, joka pääsi korpinsilmistään? Sanokoon se, joka voi, minä en uskalla. Mutta se mies ainakin osasi käsitellä veistä pitkillä sormillaan."
"Kun kaikki käy selville, niin ei elämä ole suuren arvoinen", virkkoi siihen se nuorukainen, joka äsken oli ihmetellyt Flint-rosvoa.