"Vai niin", vastasi Silver. "Löytyy muita. Missä? Pew oli, mutta hän kuoli kerjäläisenä. Flint oli samaa maata, mutta hän kuoli rommista Savannahissa."
"Kyllähän oli kelpomiehiä, mutta missä he nyt ovat?"
"Ja", sanoi Dick, "jos mekin tahdomme olla noitten vertaisia, niin mitä on meidän näille tekeminen?"
"Niin puhuu mies!" huudahti kokki ihmetellen. "Tuo osottaa neroa! Mutta
suoraan sanoen, miten luulette, että asian kanssa on meneteltävä.
Teurastammeko heidät heti kuin siat, joka olisi Flintin tai Billy
Bonesin tapaista?"
"Tuo tuntui niin Billyn ääneltä", sanoi Israel. "'Kuolleet koirat eivät pure', virkkoi hän aina. Nyt on hänkin kuollut."
"Kuollut kuin koira", vakuutti Silver. "Mutta pankaa huomioon, että minä olen hieno luonne, herrasmies sormenpäähän saakka. Luonnollisesti äänestän minäkin kuolemaa, mutta vasta silloin kun aika on sovelias."
"John", huudahti Hands, "sinä olet kelpo mies!"
"Niin ei sinun huoli sanoa ennenkuin olen sen osottanut", sanoi Silver. "Yhden ehdon kumminkin panen, nimittäin sen, että saan osalleni Trelawneyn, jonka pässinpään tahdon omin käsin vääntää nurin." Ja hän lisäsi: "hyppääpäs Dick tynnyriin ja nouda minulle omena, sillä kurkkuni on kuiva liiasta lörpöttelystä."
Voitte kuvailla kauhistukseni! Olisin hypännyt tynnyristä ja juossut vaikka henkeni edestä, jos minulla olisi ollut kylliksi voimia, mutta sekä jäseneni että rohkeuteni olivat lamauksissa. Kuulin Dickin nousevan seisalleen, mutta heti sen jälkeen kuului Hands virkkavan:
"Annahan olla! Mitä helkkaria sinä John omenoilla teet? Ottakaamme sen sijasta annos rommia!"