"Ja kunnon poika sinä oletkin", vastasi Silver ja pudisti nuorukaisen kättä niin sydämellisesti, että omenatynnyri tutisi.
Minä käsitin koko keskustelun sisällön. "Onnen etsijät" merkitsivät vallan yksinkertaisesti tavallisia merirosvoja. Ja ehkäpä tuo ainoakin laivalla oleva kunniallinen mies oli houkuteltu rikokseen taipuvaiseksi. Ja aavistukseni pian toteutuikin. Kun Silver oli hiljaa viheltänyt, tuli näet kolme miestä kannelle ja istuutuivat toisten luo.
"Dickiin voimme luottaa", sanoi Silver.
"No senhän arvasin", vastasi purren ohjaaja Israel Handsin ääni. "Dick ei olekaan mikään pöllöpää." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäsi. "Mutta kuulehan Pitkä John, minä alan ikävystyä tähän. Minä olen saanut jo kyllikseni kapteeni Smollettista, sillä hän on jo kylliksi kauvan minua kiusannut. Tahdon mennä tuonne kajuuttaan ja maistaa heidän viinejään ja herkkujaan. Juuri sitä nyt tahdon!"
"Israel", sanoi Silver, "minään nerona sinua ei tosin ole koskaan pidetty, mutta ovathan sinulla siksi isot korvat, että luulen voivan sinun niillä kuunnella. Kuule siis, mitä minä sanon: sinä ryömit etukeulaan, teet lujasti työtä, puhut siivosti ja elät raittiisti, kunnes minä sinut näistä velvollisuuksista vapautan. Pane se mieleesi, poikani!"
"Kyllä ja enhän ole muuta sanonutkaan", murisi purrenohjaaja. "Milloin olen jotain sanonut?"
"Milloin!" huudahti Silver. "Ethän muuta teekään kuin lörpöttelet. Etkö käsitä, että tohtorin ja tuomarin täytyy auttaa meitä saamaan aarre laivaan ja sitte vasta voimme nähdä, mitä teemme. Jos voisin teihin kirottuihin koiriin luottaa, niin antaisin viedä meidät puolimatkaan takasin, ennenkuin ryhtyisin toimiin."
"Mutta olemmehan kaikki täällä laivalla merimiehiä", sanoi nuori Dick.
"Tarkoitat kai, että me osaamme ohjata suunnan mukaan", keskeytti Silver, "mutta kuka määrää ensin suunnan? Jos minä saisin määrätä, niin antaisin kapteenin kuljettaa laivaa, kunnes pääsisimme tunnetuille vesille. Silloin ei tulisi pettyneitä suunnitelmia kysymykseen. Mutta tunnen teidät ja siksi teenkin heistä lopun saaren luona, kun olemme saaneet aarteen laivaan, vaikka se onkin synti ja häpeä. Mutta tehän ette ole milloinkaan tyytyväisiä ja minua sydäntä myöten koskee, kun täytyy purjehtia tuollaisten raukkojen kanssa kuin te olette."
"Ei niin kiivaasti, Pitkä John", huudahti Israel. "Löytyy muitakin sinun vertaisiasi. Taitava tosin olet, sitä ei kukaan kielläkään — mutta löytyy muita…"