Minä tein, kuten käskettiin ja kerroin niin lyhyesti kuin voin kaikki yksityiskohdat siitä keskustelusta, jonka olin kuullut. Kukaan ei minua tällöin keskeyttänyt eikä kukaan heistä tehnyt pienintäkään liikettä, mutta kaikkien katseet olivat herkeämättä tähdätyt minuun.
"Jim", sanoi tohtori, "istuhan."
He kaasivat minulle lasillisen viiniä ja panivat kourani täyteen viinirypäleitä, jonka jälkeen kaikki kolme joivat maljani sekä kiittivät minua ansioistani ja rohkeudestani.
"Kuulkaapas, kapteeni", sanoi tuomari, "teillä on oikein ja minulla väärin. Myönnän olleeni koko aasi ja nyt odotan määräyksiänne."
"Ette suurempi aasi kuin minäkään", vastasi kapteeni. "Tavallisesti huomataan edeltäpäin, kun väestö milloin hommaa kapinaa, mutta tämä miehistö on minut täydellisesti pettänyt."
"Anteeksi, kapteeni", sanoi tohtori, "sen on tehnyt Silver, joka on kerrassaan omituinen mies."
"Minusta hän sopisi erinomaisen hyvin riippumaan raakapuun nenään", vastasi kapteeni, "mutta mitäs tässä toimittaa lörpötellä. Tässä asiassa huomaan olevan kolme, neljä kohtaa, joista mr Trelawneyn luvalla pyydän saada huomauttaa."
"Te olette kapteeni, herraseni, ja teillä on valta puhua", sanoi tuomari jalomielisesti.
"Ennen kaikkia täytyy meidän jatkaa entiseen tapaamme, koska emme voi kääntyä takaisin, sillä jos minä antasin tällaisen määräyksen, niin nousisivat he heti kapinaan. Ja onhan meillä aikaa — ainakin siksi kuin olemme aarteen löytäneet. Ja kolmanneksi on meillä uskollistakin väestöä laivalla. Nyt on asia niin, että mellakka tässä syntyy ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me panemme sen toimeen silloin, kun he sitä vähimmin osaavat aavistaa. Voimmehan luottaa teidän omiin palvelijoihinne, mr Trelawney?"
"Kuten minuun itseeni."