"Täten on meitä seitsemän, nuori Hawkins siihen luettuna. Ja sitten on kysymys noista luotettavista miehistä."
"Luultavasti Trelawneyn omista eli niistä, jotka hän palkkasi ennenkuin alkoi luottaa Silveriin."
"Ei", keskeytti tuomari, "Hands on minun palkkaamani."
"Minä luulin voivani luottaa Handsiin", lisäsi kapteeni.
"Ja ajatelkaa, että he ovat kaikki englantilaisia", huudahti tuomari. "Herraseni, minulla olisi erinomainen halu räjähyttää koko laiva ilmaan."
"Minä puolestani", jatkoi kapteeni, "luulen, että ainoa, minkä me voimme tehdä, on se, että meidän täytyy olla asemillamme ja pitää heitä tarkasti silmällä. Minä myönnän sen olevan työlästä ja mukavampaa olisi panna kahakka toimeen, mutta sitä emme uskalla ennenkuin tunnemme väkemme."
"Jim", sanoi tohtori, "voi auttaa meitä enemmän kuin kukaan muu, sillä miehet eivät häntä pelkää ja Jim on poika, jolla ovat silmät päässään."
"Hawkins, minä luotan sinuun erinomaisesti", lisäsi tuomari.
Tunsinpa olevani melkein epätoivossa, sillä mitähän minä voin toimittaa, joskin omituisesta sattumuksesta minun kauttani turvallisuus saavutettiin.
Ja sitten oli 26 miehestä vain 7 sellaisia joihin voimme täydellisesti luottaa ja näistäkin yksi oli vain poikanen, joten oli taisteltava 6 19 vastaan.