Rusahduksesta päättäen oli hänen selkärankansa katkennut eikä hän koskaan enään noussut. Vikkelänä kuin apina hyppäsi Silver, vaikka oli kainalosauvatta, seuraavassa silmänräpäyksessä hänen kimppuunsa ja iski kaksi kertaa puukkonsa päätä myöten turvattomaan ruumiiseen.
Tämän nähdessäni pyörryin minä, ja kun tulin tajuntaan, niin seisoi tuo ihmispeto sauvansa varassa ja hattu päässä eikä näyttänyt panevan mitään huomiota uhriinsa, vaan pyyhki vain kylmäverisesti ruohonipulla puukkoaan.
Sitten antoi John vihellysmerkin, jonka tarkotusta minä en käsittänyt, mutta joka herätti minussa kauhua. Sillä jos useat hänen miehistään saapuisivat ja minut keksittäisiin, niin ehkä tulisi osakseni Alanin tai Tomin kohtalo.
Kun olin poistunut piilopaikastani, kuulin yhä selvemmin askelien lähestymistä. Pelko antoi minulle nopeutta ja juoksin aika kyytiä tietämättä mihin. Vihdoin saavuin sellaiseen osaan saarta, jossa puita oli tavallista harvemmin ja jossa ilmakin oli raittiimpi kuin tuolla järven rannalla.
Ja nyt näin jotain joka saattoi minut vapisevin sydämin paikalla pysähtymään.
Kuudestoista luku.
Aarresaaren mies.
Jyrkän ja kallioisen kukkulan sivusta irtautui rapaa ja putosi rapisten puiden välitse. Silmäni kääntyivät vaistomaisesti sinnepäin ja minä näin olennon, joka nopeasti syöksyi puunrungon taa. Se kauhu, jonka tämä uusi ilmiö minussa herätti, vaikutti sen, että minä heti pysähdyin. Minusta tuntui, että olin sulettu molemmilta puolin. Takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo kummallinen olento ja siksi aloinkin katsoa edullisemmaksi valita vaara, jonka tunsin kuin vaaran, jota en tuntenut. Niinpä näytti itse Silverkin minusta vähemmin pelottavalta kuin tuo salaperäinen olento. Käännyin ympäri ja aloin astua venheitä kohti tuon tuostakin vilkaisten taakseni.
Nyt näyttäytyi haahmo uudelleen ja teki laajan kiertävän liikkeen sekä alkoi seurata minua nopeasti kuin hirvi.
Nyt näin että se oli inhimillinen olento, joka käveli kahdella jalalla ja heti johtuivat mieleeni kuulemani jutut ihmissyöjistä. Nähtyäni, että se oli ihminen, joskin mahdollisesti villikin, tyynnyin jossain määrin ja kauhuni Silveriin nähden lisääntyi taas. Kun siinä seisoin hiljaa ja mietin, miten pakenisin, tulin ajatelleeksi pistooliani ja nyt rohkasin itseni ja astuin päättävästi tuota tuntematonta kohti.