"Jos koskaan pääsette takasin, sanoitte. Kuka teitä sitten estää?" kysyi hän.
"Ette te ainakaan, siitä olen varma."
"Olette oikeassa", huudahti hän. "Mutta sanokaa minulle, toveri, mikä on nimenne?"
"Jim", vastasin minä.
"Jim, Jim", toisti hän nähtävällä mielihyvällä. "Jim, te luultavasti luulette, ettei minulla koskaan ole ollut jumalista äitiä, joka on minua vaalinut?"
"Sitäpä en voi varmasti tietää."
"Sellainen minulla oli ja minä osasin katkismukseni alusta loppuun. Ja sittenkin minulle piti näin käymän. Mutta se oli sallimus, joka saattoi minut tänne… Ja tiedättekö mitä Jim", lisäsi hän muuttaen äänensä kuiskaavaksi, "minä olen rikas."
Olin nyt vakuutettu, että miesparka oli tullut heikkomieliseksi yksinään ollessaan ja luulon, että kasvoni piirteet ilmasivat ajatukseni, sillä hän toisti äänen painolla:
"Rikas! rikas! sanon minä. Ja minä sanon teille erään asian ja teen teistä oivan miehen. Jumala siunatkoon teitä siitä, että te olitte ensimäinen, joka kohtasitte minut!"
Äkkiä ilmeni uhkaava katse hänen silmiinsä.