"Te olette kelpo poika, Jim", sanoi hän vihdoin. "Luottakaa vain Ben Gunniin, kyllä hän selvittää asiat. No luuletteko, että teidän tuomarinne osottautuisi anteliaaksi, jos minä auttaisin hänet pulasta?"
Vakuutin hänelle tuomarin olevan anteliaimman ihmisen maailmassa.
"Minä en tarkoita", jatkoi Ben Gunn, "että hän antaisi minulle portinvartijan tai lakeijan toimen, sillä sellainen ei ole minun makuni mukaista, vaan luuletteko hänellä olevan halun antaa minulle vaikkapa sanoisimme tuhat puntaa?"
"Siitä olen vakuutettu, että sen te saatte, sillä tarkoitushan oli, että kaikki laivalla olevat jakaisivat keskenään aarteen."
"Ja matkustaisivat kotiinko?" kysyi hän hyvin viekkaan näköisenä.
"Luonnollisesti", huudahdin minä. "Tuomari on hieno mies. Ja toisekseen, jos noista muista pääsemme kuitiksi, niin tarvitsemme kyllä apuanne kotimatkalla."
"Kaiketikin", sanoi hän. "Sitä kyllä tarvittanee."
Hän näytti tuntevan suurta helpotusta.
"Kuulkaapas nyt, mitä minä sanon", jatkoi hän, "Tahdonpa vain yhden asian teille sanoa, nimittäin sen, että palvelin silloin Flintin laivalla, kun hän kaivoi aarteen maahan. Hän ja kuusi muuta olivat maissa melkein koko viikon ja me toiset olimme sillä aikaa 'Valaskala'-nimisellä laivalla. Eräänä päivänä palasi Flint pikku venheellään yksin laivaan sininen side päänsä ympärillä. Aarre oli kätketty ja nuot kuusi miestä kuolleet ja haudatut. Juuri silloin nousi aurinko ja me huomasimme, että hän oli kalpea kuin ruumis. Miten oli hän menetellyt, sitä ei kukaan meistä voinut käsittää, sillä olihan hän yksin kuutta vastaan. Billy Bones oli perämiehenä, Pitkä John aliperämiehenä ja he kysyivät häneltä, missä aarre oli. 'Heh', sanoi hän, 'voittehan mennä maihin ja jäädä sinne etsimään, jos tahdotte, mutta se on varma että laiva lähtee matkalle.'
"Sattuipa sitten niin, että minä kolme vuotta sitten olin eräässä toisessa laivassa ja me purjehdimme läheltä tätä saarta. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre, menkäämme maihin ja etsikäämme se.' Kapteeni oli tuumaa vastaan, mutta toverini olivat kaikki yksimielisiä ja me menimme maihin. Kaksitoista päivää etsivät he aarretta ja suuttuivat yhä enemmän minuun, kunnes he eräänä aamuna palattuaan laivaan, sanoivat minulle: 'mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn, niin tässä on sinulle pyssy, lapio ja kirves ja sinä voit olla täällä etsimässä aarretta omaksi hyödyksesi.'