"Täten olen, Jim, kolme vuotta ollut täällä ja siitä päivästä aikain en ole maistanut murustakaan kristillistä ravintoa."
Tämän jälkeen puhua höpisi hän kaikellaista, ja kun oli lopettanut, sanoin minä.
"Hyvä on, mutta minä en käsitä sanaakaan siitä, mitä te olette puhunut.
Mutta millä ilveellä pääsen minä laivaan?"
"Totta tosiaan on se pulmallinen seikka, mutta minulla on venhe, jonka olen omin käsin rakentanut ja se on tuon valkean kallion alla. Ja luulen, että koetamme sitä pimeän tultua. Mitä nyt?" keskeytti hän. "Mitähän se oli?"
Sillä juuri samassa, vaikka oli vielä pari tuntia aikaa auringonlaskuun, kuului kanuunan paukahdus.
"Kahakka on alkanut!" huusin minä. "Seuratkaa minua!" Ja unhottaen pelkoni aloin syöksyä ankkuripaikkaa kohti ja Ben Gunn pysyi helposti rinnallani.
"Vasemmalle, vasemmalle" sanoi hän. "Pysykää puiden alla! Tuolla ammuin ensimäisen vuohen."
Hän puheli järjettömiä juttuja juostessamme eikä näyttänyt odottavan vastauksia kysymyksiinsä.
Kanuunan laukausta seurasi kiväärin laukauksia, jonka jälkeen seurasi hetken hiljaisuus. Neljännespenikulman päässä näin lipun liehuvan metsän yllä.