"On paljon todennäköisempää, että siellä on merirosvoja", vastasin minä.
"Ei", huusi hän. "John Silver olisi nostanut mustan lipun, jossa on pääkallo ja luita. Nuo ovat ystäviänne ja nyt ovat he vanhassa varustuksessa, jonka Flint monta herran vuotta sitten rakennutti."
"No hyvä", sanoin minä, "ehkä olette oikeassa. Sitä suurempi syy on minulla kiiruhtaa ja yhtyä ystäviini."
"Ei, toverini", huomautti Ben. "Te olette kelpo poika, jollen erehdy, mutta poika te vain kaikissa tapauksissa olette. Minä en lähde sinne, vaikka minulle annettaisiin kaikki rommi maailmassa. Minä, nähkääs tahdon ensin teidän päällysmiestenne kunniasanan."
Hän nipisti minua käsivarresta hyvin veitikan näköisenä.
"Kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedätte, Jim, mistä hän löydetään. Aivan samasta paikasta, josta te hänen tänään löysitte. Sillä, joka tulee, pitää olla jotain valkeata kädessään ja hänen pitää tulla yksinään. Ben Gunnilla ovat nähkääs omat mielijohteensa."
"Hyvä", sanoin minä, "luulenpa ymmärtäväni teidät. Teillä on jokin ehdotus ja te tahtoisitte tavata tuomarin tai tohtorin. Te olette siellä tavattavissa, missä minäkin teidät tapasin. Eikö niin?"
"Ja puolesta päivästä alkain k:lo 6 saakka", lisäsi hän.
"Hyvä on", sanoin minä, "saanko nyt mennä?"
"Mutta ettehän vain unhota?" kysyi hän tuskallisen näköisenä. "Minulla ovat omat aatteeni. Noja", lisäsi hän yhä pitäen minua kädestä, "voittehan nyt mennä… Kuulkaas Jim, jos te tapaatte John Silverin, niin älkää Herran tähden myökö minua. Luvatkaa se minulle!"