"Tuo Smollett on parempi mies kuin minä", sanoi hän kerran. "Ja kun minä sen sanon, niin merkitsee se paljon, Jim."
Toisen kerran tuli hän ja seisoi hetkisen aikaa hiljaa. Sitten kallisti hän päätään sivulle päin ja katsoen minuun virkkoi: "minkälainen mies tuo Ben Gunn on?"
"Enpä oikein tiedä, mutta luulen, ettei hän ole oikein viisas."
"No jos kerran häntä sellaiseksi luulet, niin varmasti hän sellainen onkin", virkkoi tohtori. "Mieheltä, joka on kolme vuotta pureksinut kynsiään autiolla saarella, ei voi vaatia, että hän näyttäisi niin viisaalta kuin sinä tai minä. Juustoako hän ikävöi vai mitä?"
"Juustoa", vastasin minä.
"Kuuleppas, Jim, nyt näet, kuinka hyödyllistä on olla herkkusuu. Olethan varmaan nähnyt nuuskataulikkani, mutta et koskaan ole nähnyt minun nuuskaavan — vain siksi, että taulikassani on palanen juustoa, erittäin ravitsevaa, jota valmistetaan Italiassa. Ja sen annan minä Ben Gunnille."
Ennenkuin olimme syöneet illallisen, hautasimme vanhan Tomin hiekkaan ja seisoimme hetkisen aikaa paljain päin hänen hautansa ympärillä. Olimme tuoneet koko joukon polttopuita, mutta kapteenin mielestä niitä oli liian vähän. Hän sanoi, että meidän täytyi ryhtyä huomenna samaan työhön uudestaan, mutta paljon reippaammin.
Kun olimme syöneet läskimme ja kukin oli saanut annoksen konjakkia, niin istuutuivat nuo kolme päällikköä varustuksen nurkkaan keskustelemaan vastaisista toimistamme.
Heidän järkensä näytti olevan pysäyksissä. Varastot olivat niin pienet, että meidän tulisi antautua ennenkuin apua ehtisi saapua. Paras toivomme oli kumminkin se, että saisimme merirosvoja niin paljon tapetuksi, että he joko laskisivat merirosvon lipun alas tai lähtisivät purjehtimaan "Hispaniolalla." Heidän lukumääränsä oli alentunut 19:sta 15:sta. Kaksi muuta oli haavoittunut lievemmin ja yksi, nimittäin se, joka ammuttiin tykin vierestä, pahasti haavoittunut ja ehkäpä kuollutkin. Meidän tuli käyttää tilaisuutta hyväksemme tuhotaksemme heidät ja samalla varjellaksemme itseämme. Tässä suhteessa oli meillä kaksi hyvää liittolaista — rommi ja ilmanala.
Mitä edellisen liittolaiseen tulee, niin oli se jo avustamassa, sillä vaikka olimmekin puolen Englannin penikulman matkan päässä, niin kuulimme kapinoitsijain laulavan ja meluavan aina myöhään yöhön saakka. Ja tohtori sanoi lyövänsä vetoa siitä että puolet heistä sairastuisi viikon kuluessa, ilman lääkkeitä kun olivat ja oleskelivat epäterveellisessä seudussa.