Silverin kasvot olivat kamalat nähdä. Hänen silmänsä tuijottivat kamalasti. Hän karisti tupakat piipustaan.
"Antakaa minulle joku, joka auttaa minut aitauksen yli", karjui hän.
"En anna", vastasi kapteeni.
"Kuka tahtoo auttaa minua?" kirkui John.
Ei kukaan meistä hievahtanutkaan paikoiltaan. Päästellen mitä kamalimpia kirouksia kompuroi John hietikössä sauvansa avulla. Tultuaan lähteen luoksi, sylki hän siihen huutaen: "tämä on hyvästijättötervehdykseni. Ja tunnin päästä sären vanhan linnoituksenne kuin rommiastian. Naurakaa te vain! Viimeksi naurava makeimmin nauraa!"
Ja kauheasti kiroten lähti hän kulkemaan edelleen. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen auttoi hänen kumppaninsa hänet aitauksen yli ja pian katosivat he metsään.
Kahdeskymmenestoinen luku.
Hyökkäys.
Niin pian kuin Silver oli kadonnut, kääntyi kapteeni katsomaan sisälläolijoita, joista vain Gray oli paikoillaan.
Silloin näin hänen ensi kerran äkäisenä.