"Paikoillenne", karjasi hän ja me palasimme vartiopaikoillemme. "Gray, te hoiditte virkaanne, kuten kelpomiehen tulee. Mr Trelawney, minä ihmettelen teitä! Ja tekin tohtori, joka olette kantanut kuninkaallista pukua!"
Tohtori palasi paikoilleen ja muut kiiruhtivat lataamaan pyssyjä.
Kapteeni seisoi jonkun aikaa ääneti ja sanoi sitten: "poikani, tunnin kuluttua he tulevat. Ei tarvinne sanoa, että meitä on vähemmin kuin heitä, mutta me taistelemme suojuksessa. En vähintäkään epäile, ettemme voisi pitää heitä kurissa, mutta se riippuu kokonaan teistä."
Sitten kävi hän vielä kerran katsomassa, että kaikki oli kunnossa.
Rakennuksen kahdella lyhemmällä sivustalla, idän ja lännen puolella oli vain kaksi ampumareikää. Eteläisellä sivulla, jossa oli käytävä, oli niinikään kaksi ampumareikää. Meillä seitsemällä oli parikymmentä pyssyä. Polttopuut olivat ladotut neljään pöydänmuotoiseen kasaan ja kullakin näillä pöydällä oli ladattuja pyssyjä puolustusta varten. Huoneen keskellä olivat kirveet.
"Sammuttakaa tuli", sanoi kapteeni, "sillä nyt ei enään ole kylmä eikä ole hyvä, että meillä ovat silmät savua täynnä."
Tuli sammutettiin.
"Hawkins ei ole ollenkaan saanut aamiaista. Saatte itse sitä hommata ja syödä vartiopaikallanne. Kiiruhtakaa, poikaseni. Hunter, antakaapas konjakkia."
Kun tämä tapahtui, täydensi kapteeni puolustussuunnitelmaansa.
"Tohtori, te otatte ovesta vastataksenne, mutta älkää paljastako itseänne. Pysykää huoneen sisällä ja ampukaa avaimenreijästä, Hunter saa itäisen ja Joyce läntisen sivustan. Te mr Trelawney, joka olette paras ampuja, ja Gray otatte pohjoisen sivustan, jossa on viisi ampuma-aukkoa. Siltä sivustalta suurin vaara uhkaa. Te Hawkins ja minä, kun emme ole erittäin taitavia ampujia, lataamme pyssyjä."