Yksi ainoa puukonsivallus vain ja Hispaniola olisi ajelehtinut veden mukana.
Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin, mutta sitten johtui mieleeni, että on hyvin vaarallista äkkiä katkaista kireälle jännitetty köysi ja tästä olisi varmasti seurauksena että horjakka veneeni menisi kumoon. Istuessani ja tätä miettiessäni tuli tuulen puuska, joka ajoi "Hispaniolan" virranuomaa kohti ja ilokseni huomasin, että samassa ankkuriköysi hölleni niin että se vaipui veteen.
Nyt tein päätökseni. Otin veitseni ja leikkasin poikki köydensäikeen toisensa jälkeen, niin että vain kaksi säiettä pidätti laivaa. Sitten rupesin taas tyyneesti odottamaan uutta tuulenpuuskaa, joka löysentäisi taas köyttä, jotta saisin katkaista nuo kaksikin säiettä.
Koko ajan olin kuullut kajutasta kovaa ääntä, mutta muut asiat olivat kiinnittäneet siihen määrin huomioni, etten ollut joutanut tarkemmin kuuntelemaan. Nyt kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä, rupesin tarkkaavaiseksi.
Toinen ääni oli Israel Handsin, kapteeni Flintin entisen tykkimiehen ääni. Toinen taas luultavasti punaisessa yömyssyssä olevan "ystäväni" ääni. Molemmat tuntuivat olevan juovuksissa ja he jatkoivat yhä juomista, sillä siinä kuunnellessani aukasi toinen miehistä kajuutan akkunan ja heitti tyhjän pullon mereen. Mutta he eivät ainoastaan olleet juovuksissa, vaan vieläpä tavattoman riitaisella päällä. Kirouksia kuului tiheään ja luulen että he pian ryhtyvät käsikähmään.
Rannalla näin taas suuren leiritulen, jonka ympärillä rosvot olivat ja he kuuluivat laulavan jotain raakaa merimieslaulua. Kärsitty tappio ei näyttänyt heihin paljoa vaikuttaneen.
Vihdoin tuli taas tuulenhenkäys, köysi löyseni ja minä katkasin jälellä olevat säikeet.
Venheeni ajautui laivaa kohti, joka alkoi kulkea virran mukana. Minä ponnistin kovasti voimiani, sillä pelkäsin venheeni menevän kumoon, ja kun huomasin, etten voinut venhettäni suoraan ohjata täältä, käänsin suunnan suoraan peräkeulaa kohti. Vihdoin pääsin irti vaarallisesta naapuristani ja juuri kuin vetelin viimeisiä airovetoja, huomasin, että hieno köysi riippui yli laivan laidan peräkeulassa. Paikalla tartuin siihen. En voi selittää, miksi sen tein, sillä se tapahtui jotenkin vaistomaisesti. Mutta kun olin saanut köydestä kiinni ja huomasin sen olevan kiinnitetyn, alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja minä päätin katsoa kajutan ikkunasta, miten siellä sisällä elettiin. Vedin köyden varovasti luokseni ja kun luulin tulleeni kyllin lähelle, kapusin köyden avulla laivan kuvetta ylös niin että näin kajuutan katon ja osan ikkunastakin.
Laiva ja venheeni kulkivat nyt hyvää kyytiä virran mukana ja me olimme leiritulen kohdalla. Alus nytki kovin ja minä ihmettelin, miksi ei vartijoina olevat tästä tulleet levottomiksi. Mutta kun katsoin ikkunasta kajuuttaan, selvisi syy. Näin, että Hands ja hänen toverinsa tappelivat keskenään kuristaen toisiaan kurkusta.
Minä laskeuduin venheeseeni ja vieläkin oli tuo kamala näky silmissäni, jotka sulin tottuakseni pimeyteen.