Kun siinä tätä kaikkea katsoin ja ihmettelin ja kun laiva hetkisen aikaa oli paikoillaan, rupesi Hands taas samaan asentoon, jossa hän oli tullessani. Häntä katsellessani valtasi minut ensin sääli mutta kun muistin, mitä olin omenatynnyrissä kuullut hänen sanovan, niin katosi kaikki säälintunne.
Minä menin peräkeulaan päin aina ison maston luo saakka.
"Hyvä päivä, mr Hands", sanoin minä ivallisesti.
Hän mulkoili silmillään, mutta hän oli liian tiedoton, jotta olisi voinut edes hämmästyäkään. Hän kykeni sanomaan vain sanan "konjakkia."
Minulla ei ollut aikaa hetkeäkään kadottaa ja siksi riensin peräkeulaan päin ja kajuuttaan.
Se näky, joka täällä tarjoutui eteeni, on mahdoton kuvailla. Kaikkien varastopaikkojen ovet olivat murretut auki karttaa etsiessä. Lattialla oli paksu likakerros. Kajutan valkeaksi maalatuissa seinissä oli likaisten käsien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja vieri kolisten lattialla. Muuan tohtorin lääkeopillisista kirjoista oli pöydällä ja puolet lehdistä oli revitty. Luultavasti näillä olivat rosvot sytytelleet piippujaan. Tämän hävityksen keskellä loi nokinen lyhty himmeätä valoaan.
Minä menin viinikellariin, jossa kaikki astiat olivat tyhjät ja hirveä määrä tyhjiä pulloja. Luultavasti ei kukaan kapinoitsijoista ole ollut selvänä siitä päin kuin salaliitto alkoi. Vihdoin löysin Handsille pullon, jossa oli hieman konjakkia jälellä, ja itselleni suuren viinimehupullon sekä palan juustoa. Nämät mukanani menin kannelle, kätkin oman varastoni, otin hyvän kulauksen vettä vesisäiliöstä ja sitten vasta annoin konjakkia Handsille.
"Ah", sanoi hän sittenkuin hän ahnaasti oli juonut osan juomasta, "sitäpä juuri tarvitsinkin."
Minä olin asettunut erääseen nurkkaan syömään.
"Voitteko pahoin?" kysyin minä.