Hän murisi jotain, jota en tarkemmin kuullut. Sitten sanoi hän: "jos vain tohtori olisi laivassa, niin silloin kyllä paranisin parista annoksesta. Mitä toveriini tulee" — hän nyökäytti päällään punamyssyiseen päin — "niin on hän aivan kuollut. Hän muutoin ei ollutkaan mikään oikea merimies. No mistä sinä tulet?"
"Nähkääs, mr Hands, minä olen tullut laivaan ottaakseni sen haltuuni. Ja nyt saatte pitää minua kapteeninanne, kunnes teille toisin määrätään."
Hän loi minuun vihaisen katseen, mutta ei virkkanut mitään. Väri hänen poskilleen palasi vähitellen, joskin hän vielä näytti jotenkin kalpealta eikä voinut istua suorana.
"Kuulkaas mr Hands", jatkoin minä, "en voi kärsiä tuota lippua ja jos suvaitsette, niin vedän sen alas, sillä parempi on, ettei ole mitään lippua kuin tuollainen lippu."
Minä menin lippuköyden luo, vedin lipun alas ja heitin sen mereen.
"Jumala varjelkoon kuningasta", sanoin minä ja heitin lakkini ilmaan.
"Ja nyt ei enään ole kapteeni Silveriä olemassa."
Hands loi minuun kavalia katseita ja leukansa oli rintaa vasten painuneena.
"Minä luulen, kapteeni Hawkins", sanoi hän vihdoin, "että teillä on halu päästä maihin, ja jospa siis hieman puhelisimme."
"Sanokaa vain, mitä teillä on sydämellänne, mr Hands", sanoin minä ja jatkoin aterioimistani hyvällä ruokahalulla.
"Tuo mies", alotti hän ja nyökäytti päätään kuolleeseen päin, "oli nimeltään O'Brien ja hän oli irlantilainen. Hän se nosti purjeet, jotta lähtisimme matkoihimme. Nyt on hän kuollut ja minä en voi käsittää, kuka laivaa ohjaisi. Ja jollen minä anna ohjausta, niin et sinä itsestäsi kykene laivaa ohjaamaan. Kuules nyt, sinä annat minulle ruokaa ja juomaa sekä vaatepalan, jolla voin sitoa haavani, ja minä sanon sinulle, miten sinun on meneteltävä. Se on mielestäni rehellistä peliä."