"En ole kylliksi vahva, enkä pidä sellaisista toimista. Minun puolestani saa hän pysyä paikoillaan."
"Tämä 'Hispaniola' on onneton laiva", jatkoi Hands silmäänsä vilkuttaen. "Ajatelkaa, että niin monta kunnon merimiestä on saanut panna henkensä alttiiksi. No luuletteko, että ihminen kuolee tarkkaan tai herää eloon uudestaan."
"Ruumis voidaan tappaa, mutta ei sielua. Se teidän pitäisi jo edeltäpäin tietää. O'Brien tuolla on nyt toisessa maailmassa. Ehkä katselee hän meitä."
"Näyttää siltä kuin olisi ajan tuhlausta tappaa ihmisiä. Ja nyt toivon, ettette suutu, jos pyydän teitä menemään kellariin ja tuomaan minulle pullon jotain viiniä, sillä konjakki on liian vahvaa pääkallolleni."
Purrenohjaajan sammaltava puhe tuntui minusta luonnottomalta. Ja toiseksi minä en olleskaan uskonut hänen viinirakkauteensa. Koko juttu tuntui jotensakin tekosyyltä. Hän tahtoi vain saada minut kannelta poistumaan — se oli selvää. Mutta en voinut käsittää, missä tarkotuksessa. Minua ei hän olleskaan katsonut silmiin. Koko ajan hymyili hän ja hänen kasvonpiirteensä näyttivät minusta epäilyttäviltä. Kumminkin olin valmis vastaamaan, sillä huomasin olevani voiton puolella.
"Vai viiniä. Tahdotteko punasta tai valkoista?"
"Se on samantekevää kurjalle pikitakille. Pääasia on, että sitä on paljon ja väkevää."
"Hyvä on. Minä tuon teille hieman portviiniä, mr Hands, mutta viipyy hyvän aikaa ennenkuin saan sen käsiini."
Minä riensin nyt kajuutan rappusia alas niin meluavasti kuin voin, sitten riisuin kengät jaloistani, juoksin varovasti pitkin suljettua käytävää, kiipesin pitkin miehistön kajuuttaan vieviä rappuja myöten ja pistin pääni ulos ovesta. Tiesin, ettei hän odottanut minua sieltä näkevänsä. Kuitenkin ryhdyin kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin, ja pahimmat epäluuloni näyttivät olevan aiheutettuja.
Hän oli käsiensä ja polviensa avulla noussut asennostaan, ja vaikka hän kärsikin suuria tuskia liikkuessaan, niin kulki hän jotenkin reippaasti kannen yli. Puolen minuutin kuluttua oli hän vasemmalla laidalla olevan vesiaukon kohdalla, otti esiin palan köyttä sekä pitkän veitsen, joka oli päätään myöten veressä. Hän katseli sitä hetken aikaa, aukasi terän, koetti sitä kättään vasten, kätki sitten aseen takkinsa alle ja palasi entiselle paikalleen.