"Niin varmasti, neiti, ilomielin", Dick vastasi.
"Sanokaa minua Aliciaksi", sanoi tyttö.
"Alicia", sanoi Dick.
"Kuulkaahan nyt, jalopeuranajaja", tyttö jatkoi. "Koska te olette surmannut sukulaiseni ja siten saattanut minut turvattomaksi maailmassa, vaatii kunnianne teitä antamaan minulle kaiken mahdollisen hyvityksen, eikö niin?"
"Niin, se on myönnettävä", Dick vastasi. "Vaikka omantuntoni mukaan tosin olen vain osaksi syypää urhean ritarin kuolemaan."
"Joko te nyt tahdotte peräytyä?" Alicia huudahti.
"En, neiti, en suinkaan. Olenhan jo sanonut teille, että olen valmis teidän käskystänne menemään luostariin", Richard vakuutti.
"Siis, kunnianne kautta, te olette minun?" jatkoi tyttö yhä.
"Kunniani kautta, neiti, luulenpa — — —", alkoi nuorukainen.
"Kas niin!" tyttö keskeytti, "te teette aivan liiaksi verukkeita! Kunnianne kautta, ettekö ole minun, kunnes olette sovittanut onnettomuuden, minkä minulle olette tuottanut?"