IRMGARD (yhä innokkaammin). Sinulla on omat omituisuutesi, kuinka vento vieras voipi niihin tottua?
BARNAU. Minä olen teille suuresti kiitollinen sisarellisesta huolenpidostanne; mutta minä käsitän, että mun välttämättömästi pitää naida, ja te tietänette: Mitä minä tahdon, sen minä teenkin.
ULRIKA. Mutta eihän sulla enään ole ainoatakaan tuttavaa täällä, mistä niitä niin sukkelaan saat?
BARNAU. Ja mitä te minun tuttavuuksistani tiedätte.
IRMGARD. Sinä lasket leikkiä!
BARNAU. Enpähän, ja siitä saatte vielä tänä iltana todistuksen.
ULRIKA. Mutta sanohan toki — —
IRMGARD. Saatathan sinä meille noin sinnepäin — —
BARNAU. En, älkää enää urkkikokkaan! Iltaan saakka saapi uteliaisuutenne kiusautua, teetä juodessa esittelen teille morsiameni. Minä toivon teidän kohtelevan häntä hyvin ystävällisesti.
(Pois).