IRMGARD. Voi, sua, veliparkani! Jos hän todellakin on saanut päähänsä naida Idunan — —
ULRIKA. Ja ruveta Teidän vävypojaksenne!
IRMGARD. Kauheata!
ADELGUNDA. Oi, jos hän nyt kuulisi nuo lauseenne! Varmaankin ottaisi hän vaimokseen vaikka kenen tahansa, ainoastaan päästäkseen elämästä mokomien sydämettömien, itserakkaiden sisarien kansaa!
(Esirippu alkaa laskeutua vitkaan).
ULRIKA. Mekö sydämettömiä?
IRMGARD. Mekö itserakkaita?
ADELGUNDA. Niin, te juuri!
ULRIKA. Sama sydän on häntä ja minua lämmittänyt!
IRMGARD. Meitä yhdistää luonnon siteet.