IDUNA. Nyt on jo myöhäistä.
OFFENBURG. Eipä niinkään, orpanasi ei ole vielä ennättänyt ilmaista asiaansa, meidän täytyy ehtiä ennen häntä. Minä menen nyt heti paikalla äitisi luoksi, ilmoitan hälle rakkautemme ja pyydän häneltä sinua. — Missä tapaisin nyt äitisi?
IDUNA. Hän on kamarissaan järjestelemässä kirjekokoelmiaan ja paperiloitaan. Senlaisessa työssä hän ei mielellään anna häiritä itseään.
OFFENBURG. Ja kuitenkin pitää sen tapahtua. Saata minut hänen luokseen!
IDUNA. Ei juuri vielä, minä käyn hälle ensin ilmoittamassa Teidän olevan täällä!
OFFENBURG. Se lisäksi, — minä odotan täällä.
IDUNA. Oi, ystäväni, ken olisi eilen illalla saattanut ajatella tätä, kun puhelimme metsässä. Kumpikin silmäilimme niin toivosta autuaina tulevaisuuteen!
OFFENBURG. Minä toivon yhä vielä. — Meneppä äitin luo!
IDUNA. Minä menen. Oi, kuuluvasti sykkii sydämeni pelvosta.
(Pois).