IRMGARD. Ahaa, Bruno! Oi, ystäväni, nyt ainoastaan pari sanaa!
WISMAR. Anteeksi, veljenne odottaa minua.
IRMGARD. Ainoastaan pari sanaa! Minun täytyy pyytää Teiltä neuvoa.
WISMAR (esiin). Minä kuultelen, neitini.
IRMGARD. Voi, Te olette niin sanomattoman kylmäkiskoinen! Tuollainen ette ollut ennen muinoin.
WISMAR. Jättäkäämme sikseen muinoiset muistot! Kuinka saatan olla hyödyksenne?
IRMGARD. Teidän lauseenne on nyt minun päätökseni. Eräs ystäväni on pyytänyt minua seurakseen Italiaan, jossa viipyisimme pitemmän aikaa. Suostunko minä siihen?
WISMAR. Ehdottomasti.
IRMGARD. Sekö neuvonne?
WISMAR. Italiassa on hyvin paljon kaunista, erinomaisen paljon katseltavaa.