THUSNELDA. Ja kuitenkin surettaa minua, että sisarenne minun tähteni talosta — — —
BARNAU. Ken tietää, kuinka pian he vääryytensä huomaavat ja palajavat takaisin; sitte heidät jälleen ystävällisesti vastaan otamme.
WISMAR. Lempi ja sovinto saavat taas täällä asuntonsa.
OFFENBURG. Ja me —
BARNAU. Yhteen kuulumme kaikki! Pikku serkku-näpykkäni ei niin pian orpanaansa unhoita.
IDUNA. Saanko olla siskosi?
(Syleilee Thusneldaa).
THUSNELDA. Sydämestäni suostun siihen!
SCHUMMRICH. Mutta nyt tulen minä vielä. Minä haluaisin myöskin liittyä onnellisten yhteyteen! (Ottilialle). Neitini, ehkä te suostutte — —?
WISMAR. Mihin pitäisi minun morsiameni suostuman, herra Schummrich?