ADELGUNDA. Minä pyydän myöskin saada olla vapaa siitä, että mokomata kelvotonta kappaletta käytetään todistajana äitiänsä vastaan.
OTTILIA. No, hyvä, täti-rouva, paras todistaja Thusneldan suhteen olette te itse, sillä te juotte joka aamu täyteläiset kuusi kuppia kahvia, — teiltä ei edes vahingossa milloinkaan jää tippaakaan kannun pohjaan.
ULRIKA (nauraen). Siinä olet oikeassa!
IRMGARD (nauraen). Hyvin lausuttu!
OTTILIA. Älkää naurako ilman syytä, sillä joka katsannossa te kohtelette Thusneldaa vallan kelvottomasti.
IRMGARD. Pidä sinä vain huolta itsestäsi, äläkä meistä.
OTTILIA. Minun tietääkseni oli enon aikomus, että Thusneldaa piti pidettämän hänen lapsensa vertaisena eikä kohdeltaman niin kamalan ilkeästi kuin nyt tapahtunut on.
IRMGARD. No kaikkia! Hänen lapsensa vertaisena! Thusnelda on mieron-kiertäjän, köyhän näytteliättären tytär. Hänen äitinsä kuoli kaupungissa kurjuuteen. Jalomielisyydestään otti veljemme tytön perheesemme; ahkeruudellaan ja toimeliaisuudellaan tekee Thusnelda ainoastaan velvollisuutensa.
OTTILIA. Kunpahan te vain tekisitte velvollisuutenne häntä kohtaan!
ULRIKA. Mitkä ne olisivat?