IDUNA (tuopi sukkelaan tuolin).
OFFENBURG (nopeaan häntä vastaan, ottaa häneltä tuolin). Suokaa neitini, — kiitän nöyrimmästi.
(Puristan salaa hänen kättään).
IDUNA (myhäilee, varkain kiittäin häntä, menee jälleen Ottilian taakse).
OFFENBURG (istuu Irmgardin viereen). Minä toivoin viimeksi antamien lääkkeitteni vaikuttavan parempaa ja saattavan Teille hyvän yö-levon.
IRMGARD (ojentaa hänelle kätensä, valta-suonen tunnustelemista varten). Lääkkeenne olivat varmaankin hyvät, mutta kenties on unettomuuteeni muitakin, kuin vain ruumiillisia, syitä.
OFFENBURG. Neitini, jos minulta jotain salaatte, en koskaan pääse vammanne perille.
IRMGARD (hiu'eten, kainosti). Te olette tosin lääkäri, mutta kuitenkin mies. Me tytöt arastelemme monessa suhteessa miehiä, varsinkin nuoria. Niin, jospa te vain olisitte harmaa-hiuksinen!
ADELGUNDA (ahkerassa työssä, hiljaa Ottilialle). Katsoppas, kuinka
Irmgard kiekailee!
OTTILIA (hiljaa, kuivasti). Hm! Pilaa kaikki!