OFFENBURG (tulee kiireesti, syöksyy Barnau'iin). Herrani!
BARNAU. Emmeköhän me liene vanhoja tuttuja?
OFFENBURG. Niin, emmekö vain liene, — olettehan te herra Barnau!
BARNAU. Ja te olette herra Offenburg! Te olitte ylioppilas, minun lähtiessäni matkoilleni.
OFFENBURG. Sydämestäni toivotan teille tervetuloa kotiinne jälleen!
BARNAU. Kiitän. Niin, niin, nyt muistan yhä tarkemmin. Te olitte pikkuisen haaveksia myöskin, te kyhäilitte runopätkiä. Oletteko sittemmin oikein runoiliaksi ruvennut?
OFFENBURG (naurahtaen). Lomahetkeni houkuttelevat minua tosin toisinaan pikku runo-synteihin, mutta ylipäänsä olen vain tavallinen ihminen, luotettu lääkäri.
BARNAU. Ja virkatoimenneko teitä nytkin tänne kutsuvat?
OFFENBURG. Virkatoimeni.
Yhdeksäs kohtaus.