IRMGARD (kiivaasti). No?
THUSNELDA (Barnau'ille). Suokaa, tämä vesi on jo vähän aikaa ollut sisässä, minä menen heti noutamaan raitista.
(Ottaa puteliin, juoksee perällä oikealle).
IRMGARD. Vai niin, Thusnelda palvelee sinua. — Mitä te oikeastaan näitte matkoillanne? Usein kai olitte vaaranalaisiakin?
BARNAU (nauraen). Kuitenkin pelastuimme onnellisesti, niinkuin näet.
IRMGARD. Ja teidän täytyi olla kaikkea perheellisyyttä vailla?
BARNAU (yhä tarkastellen hänen tarkoitustaan). Kaikkia ei voi yht'aikaa nauttia.
IRMGARD. Minä pelkään vain, että siten eläen katoovat kaikki perheelliset mietteet.
BARNAU. Luuletko niin?
IRMGARD. Sinusta en tosin vielä ole sitä huomannut, vaan sitä enemmän Wismar'ista. Hän on muuttunut kylmäksi ja vastahakoiseksi naisia kohtaan, semmoinen ei hän ollut ennen muinoin.