EMMA. Hyvää huomenta, ukkoseni!
ALFRED (Syleilee häntä). Hyvä Emmani!
EMMA. Kuinka olet nukkunut, ystäväni?
ALFRED. Kuten onnellinen aina nukkuu, hyvin.
EMMA. Oletko todellakin onnellinen.
ALFRED. Ja sitä voit sinä kysyä? Etkö ole vaimoni?
EMMA. Imartelija. (Koomillisella totisuudella). Mutta sen pitää nyt taukooman. Olemme olleet naimisissa kolme kuukautta, ja sinun on nyt alkaminen olla herra talossasi, lopettaminen rakastajan osan näyttäminen.
ALFRED. Ja sitä sinä katsoisit hyväksi.
EMMA. Minun kai täytynee. Sanoohan koko maailma, että mies muuttaa luontoa ja tapoja naimisiin joutuessaan, ja minun lienee myöskin siihen tyytyminen. Kuta kauvemmin viivyttelet tätä muutosta sitä vaikeampaa on se minulle.
(Syleilee ja katsoo häntä rakkaasti silmiin).