HEIKKI. Oi, itsepintaisuus! Sinä olet nimeltäsi vaimo. Rukoukset, uhkaukset, väkivalta, kaikki turhaan. Jos olisin ruhjonut hänet kuoliaaksi, ei hän sittekään olisi sitä sanonut.
ALFRED (Tulee nauraen näyttämölle). Kyllä maar, sen minäkin uskon.
HEIKKI (Hämillään). Oi, herra on kuullut…
ALFRED. Osan teidän väittelystänne, niin. Tyttö on itsepintainen.
HEIKKI. Muutoin on hän niin kelvollinen … en tiedä, mitä hän tänään on saanut päähänsä.
ALFRED, Niinpä, niin, kuka sen tietää voi, mitä naiset päissänsä säilyttävät… Mene nyt noutamaan pullo Madeiraa, appini juopi sitä mielellään lasillisen aamiaispöydässä.
HEIKKI (Itsekseen, mennessään). Hänen kumminkin on sanominen se!
ALFRED (Katsoo vasemmanpuoliseen oveen päin). Eiköhän hän vielä olisi pukineissaan? Aah, tuossa on hän?
Kolmas kohtaus.
Alfred. Emma.