EMMA. Kuinka sinä olet lapsellinen!
ALFRED (Rukoillen). Sano nyt.
EMMA (Liikutettuna). Mikä pyyntö se on semmoinen?
ALFRED. Pieni Emma kultaiseni, sano toki: Jumalan kiitos, pöytä on katettu!
EMMA (Liikutettuna, mutta ei kiivaasti). En, sitä minä en sano.
ALFRED. Minä pyydän sinua.
EMMA (Kiivaasti). En!
ALFRED (Korottaa äänensä). Kieltäydytkö tahtoani täyttämästä?
EMMA. Olisihan sen sanominen kovin lapsellista, ja sinä teet väärin pyytäessäsi minua.
ALFRED. Ja sinä teet väärin kieltäytyessäsi.