EMMA (Ottaa puoltaakseen Liisaa). Mutta tässä voi syystä kysyä, kumpainenko oli tiukempi, Heikkikö vai Liisa?
ALFRED. Mutta hän pyysi Liisaa niin kauniisti.
EMMA. Se oli hassu pyyntö! En voi huomata että Liisalla oli väärin.
ALFRED (Nauraen). Elkäämme siitä enää puhuko. Meidän kesken ei mitään semmoista koskaan voisi tapahtua. (Emma katsoo häneen epäileväisesti). Jos sinulta sen pyytäisin, niin tekisit sen paikalla.
EMMA (Nauraen). Hm, Hm!
ALFRED (Totisesti). Olen vakuutettu, että sen tekisit.
EMMA. Ja ellen sitä tekisi?
ALFRED. Jospako et sitä tekisi? Mahdotointa… Siitä voisin panna vaikka kuinka suuren vedon. Koetellaanpas!
EMMA (Joutuin ja levottomasti). Ei, elä koettele sitä!
ALFRED. Pyydän sinua, rakas Emma! Sano yksi ainoa kerta: Jumalan kiitos, pöytä on katettu!