ALFRED (Ystävällisesti). Noh, miten on asia. Liestyykö uppiniskaisuutesi?
EMMA (Kiivaasti; heittäen työnsä syrjään). Mitenkä?
Uppiniskaisuutesiko?… Tiedät, etten voi sitä sanaa kärsiä.
Minäkö uppiniskainen?… Ei, pikemmin olet sinä uppiniskainen, kun noin
tiukkaan voit vaatia semmoista hulluutta.
ALFRED. En milloinkaan voinut kuvitella, että voisit vastata kieltävästi, sen katsoin mahdottomaksi.
EMMA. Vai niin? Minä en milloinkaan voisi kieltää? Niin, semmoisia te miehet olette! Ette tahdo rakastavaista puolisoa … ette, teidän vaimojenne pitää olemaan orjattarianne!
ALFRED. Mikä liioittelu!
EMMA. Mutta minusta ei kuunaan tule orjatartasi, ei, kuunaan, kuunaan!…
ALFRED. "Miehen pitää oleman herrasi", luetaan sanassa.
EMMA (Keskeyttäen). Kas siinä se nyt on! Sinä olet herra ja minä orja! Sinä tahdot käskeä ja minun on totteleminen!… Oi, tunnustan sinut mielelläni herrakseni ja tahdon olla sinulle kuuliainen kaikessa, kun toivomuksesi tahi käskysi ovat järkeviä, mutta vastakkaisessa tapauksessa en milloinkaan … kuuletko, en milloinkaan!
ALFRED (Totisesti). Siten ei puhutella miestä, jota kunnioitetaan.
EMMA. Semmoista ei vaadita siltä vaimolta, jota kunnioitetaan.