ALFRED (Hiljaa). Mitä meidän on tekeminen.
SALOKANGAS (Hiljaa). Tee mitä tahdot … minulta olet aamiaiseni tärvellyt ja ellen saa syödä aamiaista asianmukaisessa sielunrauhassa, ei päivällinen minulle maista.
ALFRED. Emme kumminkaan voine peräytyäkään?
SALOKANGAS. Noh, niin, miksipä häntä taistelikaan paavin parrasta… Olen suuttunut jonkinjoutavasta, mutta nyt palajaa hyvä tuuleni takaisin… Naisilla ei ole asian kohdalla niin aivan väärinkään, sillä lopultaan on yhtä itsepintaista heltiämätöin vaatiminen, kuin heltiämätöin kieltäminenkin.
(Puhuu hiljaa Alfredin kanssa).
EMMA (Hiljaa Katrille). Olisin vaan aavistanut, että asia saisi moisen käänteen, olisin sen paikalla pannut pilaksi ja tehnyt hänelle mieliksi … mutta nyt se ei käy laatuun.
KATRI. Ei, ei mitenkään, jäisit silloin ijäksi kaikeksi hänen tiranniuutensa alaiseksi.
EMMA. Hänen on näkeminen, että minulla on luja ja muuttumatoin tahto.
KATRI. Se on oikein… Emme hiuskarvaakaan saa peräytyä! Ukkoni saa kauvan minua pyytää, ennenkuin taas lepyn.
EMMA. Tehän autatte minua, äitiseni?