HEIKKI. No, mitenkä niin? Hänhän myöskin suutelee rouvaansa … naimisissa kolme kuukautta olleet…
LIISA. Niin, rouvaansa, niin! Jos olisit mieheni…
HEIKKI (Huokailee ja syleilee Liisaa). Voi kuitenkin, ollapa niin pitkällä!
LIISA (Huoaten). Voi kuitenkin! (Rivakasti). Ajattele nyt pöydän kattamista.
(Heidän puuhatessa pöydän luona, näyttäytyy Alfred
oikeanpuolisessa ovessa, johon hän pysähtyy kuuntelemaan).
Toinen kohtaus.
Entiset. Alfred.
LIISA. Herra appi ja rouva anoppi kai tulevat tänne aamuruoalle tänään?
HEIKKI. Iloitsemaan vastanaineiden onnesta… Hm, appia en ainakaan minä voi tuoda nähtäväksi.
LIISA. En minäkään.