(Mielii häntä syleillä.)
HANNA. Minä huudan!
JUHO (sieppaa Alfonsia kauluksesta ja viskaa hänet ison matkan syrjään). Hohoi, lakeija! Mitä tahdot!
ALFONS. Kuka rohkenee — ah — Talli-Jussi — kuinka uskallat sinä? —
JUHO. Tyttö on minun, herra lakeija, tietäkää se, ja joka häntä liian lähelle tulee, hänen panen minä noin!
(Tekee pantomimin).
ALFONS. Mitä roistoväen uhkauksia!
JUHO. Roistoväen tai ei; varokaa te kuivettuneita koipianne!
ALFONS. Näkyy, että olet tottunut seurustelemaan hevosten kanssa.
JUHO. Parempi hevosten kanssa kuin teidän kaltaisten! Hevonen on hyvä, uskollinen eläin, mutta te olette kurja, vaivainen, mateleva silmänpalvelija, jolle nyrkkinikin ovat vielä liian hyvät!