ALFONS. Mitä puheita rohkenet sinä?
JUHO. Mitä rohkenette te tyttöäni vastaan?
ALFONS. Minun ei enää sovi alentaa itseäni puhumalla sinua kanssasi!
JUHO. Se onkin paras, sillä yhdellä sormella muserran minä tuon ravistuneen kehänne someroksi!
ALFONS (peitetyllä harmilla). Mutta saatpa minut tuntea! Minä ilmoitan herralle miten elelet tytön kanssa; hän ei salli semmoista talossansa ja käskee sinun etsimään paikkaa ja palkkaa muualta.
JUHO. Sen kyllä teistä uskon. Petos ja panettelu näkyy aina olleen teidän erityinen toimenne!
ALFONS. Hyvä, hyvä, Talli-Jussi! Pian saat nähdä kenen kanssa sulla on tekemistä!
(Poistuu.)
JUHO (huutaen hänen peräänsä). Häntäpalvelija, onkimato, konna!
HANNA. Voi, voi! Juho! Mitä tästä tulee?