KRISTIINA. Ihmeellistä!
HANNA. Ja minulle tuli hirveän nälkä, emmekä päässeet pois —
KRISTIINA. Yhä kummempaa! Kuulkaa nyt.
HANNA. Kristiinalla sattui olemaan leivänpala taskussa, ja sen
Kristiina pani kahtia ja antoi toisen puolen minulle.
KRISTIINA. Ihmeellistä! Eriskummaista! Kuuleeko Grönlunti? — Hanna, minä olen myöskin nähnyt unta sinusta.
(Tampuurin kello soi.)
HANNA. Tampuurin kello!
(Poistuu oikealle.)
KRISTIINA. Grönlunti! Grönlunti ei koskaan ole tahtonut uskoa unennäköjä. Nyt ei Grönluntin enää tarvitse epäillä. — Niin, niin, Grönlunti, löytyy kaikellaista tässä maailmassa, jota Grönlunti ei voi kieltää, vaikka Grönluntin kirjat sanoisivat mitä.
GRÖNLUND. Kai, kai! Enhän minä olekkaan niin epäuskoinen, mutta, kuten sanottu, minä näen harvoin unta. Siihen vaaditaan aivan eri konstitutioni!