GRÖNLUND. Enkä minä liioin, minä nukun niin sikeästi. — Mutta missä?
KRISTIINA. Missä? missä?
ANTTI. Vanhassa klinikassa.
KRISTIINA. Sus siunatkoon! Onko palanut sairaita?
ANTTI. Sairaita? Ei, ei sairaita ensinkään. Kaikki saatiin aikoinansa muutetuiksi uuteen klinikkaan, mutta yksi lääkäri paloi.
KRISTIINA ja GRÖNLUND. Lääkäri? Se on mahdotonta!
ANTTI. Se on totta, ihan totta. Hän kuuluu olleen paha nukkumaan hyvin sikeästi, eikä kukaan häntä muistanut, kun ruvettiin pelastamaan.
KRISTIINA. Siitä näette, Grönlunti, kuinka vaarallista tuo sikeä nukkuminen on. Parempi on nähdä unta.
GRÖNLUND. Kai, kai! Mutta onko sitte koko klinikka palanut.
ANTTI (panee pois kahvikupin ja tekee lähtöä). Sitä en tullut kysyneeksi; — kiitoksia, Hanna! Täytyy lähteä taas. Tarvitseeko Hanna puita?