GRÖNLUND. Ken tiesi! Siellä ylhäällä herran tykönä jaaritellaan kaikellaista, joka on meidän vahingoksi täällä alhaalla, mutta päällekantajat ja juorunkuljettajat ovat kurjinta moskaa, mitä Jumala on luonut — kai!
ALFONS (kiivaasti). Tarkoittaako tuo minua?
GRÖNLUND. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.
(Tampuurin kello soi).
KRISTIINA. Tampurissa soitetaan. Mutta missä on Hanna? Grönlund, avatkaa te kerta.
GRÖNLUND (nousee). Juho on kelpo poika. Minä en ole vielä nähnyt parempaa hevoshoitajaa, ja se, joka häntä vainoo, tekee pahan työn myöskin herralle, kun saattaa epäluulon alaiseksi uskollisen palvelijan. Käsittäköön sen kamaripikäntti miten tahansa.
(Poistuu oikealle).
ALFONS. Jok'ainoassa sanassa haisevat nämä ihmiset tallilta.
(Ottaa "Nya Pressen'in", asettuu perälle ja lukee).
KRISTIINA. No, no. Kaikkien sieramet eivät ole yhtäläiset. Monet ihmiset pitävät tallinhajusta enemmän kuin pomaatan.