ALFONS. Herra tahtoo häntä puhutella, Juho!
JUHO. Vai niin!
(Poistuu).
ALFONS (lämmitellen takan edessä, ivaten). Saa hän nähdä, tallirenki, mitä herralla on hänelle sanomista.
KRISTIINA. Kuinka niin?
ALFONS. Hm! Herran kanssa ei ole Juhon juuri hyvä puhua.
KRISTIINA. Miksi niin sitte?
ALFONS. Valakka on taittanut jalkansa — se varmaankin jää Juhon syyksi.
GRÖNLUND (hyvin kovaa). Ei, se ei ole Juhon syy — sitä ei herra ymmärrä — sen tiedämme me paremmin.
ALFONS. No niin — mitä se minuun koskee.