MAIJA-LIISA. Saattehan kohta kuulla. Tuossa, tuossa on numero, jonka tiesin teillä olevan ja joka pyynnöstäni kirjoitettiin mulle paperille.
(Ojentaa paperilippua).
GRÖNLUND (ottaa paperilipun, kun Kristiina hämmästyksissään ei ota).
MAIJA-LIISA. Mutta nyt täytyy mun mennä. Näin mainiota uutista en ole pitkään aikaan saanut kertoa! Kyökkipiika voittaa 10,000 markkaa! Hyvästi nyt! — Nyt, Kristiina, olette turvattuna kuolinpäivään asti (avaa oven mennäkseen, mutta palajaa heti). Tiedättekö myös, kutka muut ovat voittaneet! Räätäli Hellsteeni on voittanut 5,000, isvossikka Laukkanen 1,000 markkaa, herrassyötinki Kuksteri 500 markkaa, klanstryykerska Lindholmi myös 500 markkaa — kaikki köyhiä ihmisiä; kerrankin osasi oikealle. Mutta nyt täytyy mun mennä, ei yksikään ihminen vielä ole saanut tätä merkillistä sanomaa, eikä saa kukaan sitä kertoa ennen minua! Hyvästi nyt! Saa nähdä eikö isäntäni suutu, kun olen viipynyt näin kauan. Voi, voi, jos minäkin kerta voittaisin — en tarvitsisi enää olla maitokuskina. Hyvästi!
KRISTIINA. Olen vielä kuin puusta pudonnut.
MAIJA-LIISA (yhä ovella). Saa nähdä, mitä sanoo klanstryykerska. Hän oli aamulla kiukkuinen, mutta täytyy mennä hänelle ilmoittamaan ilon sanomaa. Vaikka menisi multa koko päivä, uutiset täytyy saada levitetyiksi. Voikaa hyvin! Hyvästi nyt. Mitähän tuo hurja herrassyötinki tuumaa, joka juuri kuuluu olleen kilstuvan portailla.
(Poistuu). .
KRISTIINA. Olisin siis todellakin rikas nyt!
HANNA (hiljaisena, ujosti). Sittenhän olisin kai minäkin voittanut?
GRÖNLUND (katsoen lappua). Aivan oikein, tässä seisoo! Mikä numero
Kristiinalla on?