KRISTIINA. Numero? Numero? Jassoo — (menee hämillään kaappilaatikolle ja etsii) — — minä tiesin sen ulkoa, ja nyt on muistini ihan tylsä — — tässä, tässä, numero 4, 3, 7, 1, 8.
GRÖNLUND. Kuinka?
KRISTIINA (antaa hänelle arvan). Tuossa näette itse!
GRÖNLUND. N:o 43,718. — Se on aivan oikein, aivan oikein — kai, kai!
KRISTIINA (lyöpi yhteen kämmenensä). Siis todellakin?
ALFONS (lähestyy perällä Rosamundaa ja puhuttelee häntä hiljaa).
KRISTIINA (pyyhkii kyyneleensä, liikutettuna). Grönlund, nyt minä,
Jumalan avulla, lakkaan —
HANNA (epäillen). Mutta sanokaa toki, miten on minun laitani?
KRISTIINA. Sinähän myöskin olet voittanut, lapsi.
HANNA (iloisesti). Voittanut! Voittanut! Ettehän vain tee minusta pilkkaa?