KRISTIINA. Ei, ei — se on toden totta! Näet nyt että pitää noudattaa taivaan viittauksia! Jos et olisi totellut unennäköäsi, et olisi voittanut, ja jos en minä olisi antanut sinulle puolta, niin olisi onni luiskahtanut minunkin käsistäni. (Kirkastunein kasvoin — yhä vielä hämillään). En voi sitä vielä uskoa.
HANNA. Siis voittanut? Ja kuinka paljon sitte?
GRÖNLUND. No, neljännen osan 10,000 markasta — kun kaikki lasketaan pois mitä tulee pois otettavaksi, niin (aprikoiden — hämillään) jääpi vielä noin kolme tuhatta ja sata markkaa.
KRISTIINA. Ja siitä on puolet sinun.
HANNA (hämmästyen). Puolet?
GRÖNLUND. Niin, niin — niin, yksitoista sataa markkaa näet ja vähä päälle.
HANNA (huudahtaen äkkiä kovaa). Yksitoista sataa markkaa! Juho! Juho!
(Juoksee peräovesta ulos).
GRÖNLUND (istautuu ja laskee sormi nenällä). Siis yksitoista sataa markkaa ja jos siihen panen — hm — hm.
ALFONS (sill'aikaa hiljaa Rosamundalle). Sovitaan pois?