ROSAMUNDA. Mutta sillä ehdolla — —
ALFONS, Siihen tyydyn — mutta tule pois. Täällä kyökissä ei ole meidän sija.
ROSAMUNDA (Kristiinalle). Toivotan onnea, keittäjä. Ette tekään taida enää jäädä kauaksi aikaa taloon. O rövoaar!
KRISTIINA (ajatuksissaan, katsomatta Rosamundaan). Tuskin, tuskin.
ROSAMUNDA. Ilmoitan siis armolliselle fröökynälle.
(Poistuu yhdessä Alfonsin kanssa.)
KRISTIINA. Saatte jäädä tänne tanssimaan kahden kesken Kyöpelin polskaanne — te koirankuontalaiset. — Ei, ei — päätäni pyörryttää vielä — täytyy istua — siis voittanut — ja puolet olen antanut pois — niin, uni niin käski — enkä olisikaan muuten voittanut — ja se on hyvin käytetty. Kai nuoret sen kyllä tarvitsevat — ja juuri nyt — voittanut, voittanut, — täytyyhän toki — missä on virsikirjani — —?
(Etsii laatikostaan.)
GRÖNLUND (laskettuaan). Yksitoista sataa kolmekymmentä ja kolme markkaa — nyt olen huono räknäämään, mutta selveneehän toiste — ja meidän molempain säästömme — nyt on kylliksi.
(Vetää käteensä hansikat).